torstai 28. tammikuuta 2016

Day Fortyfour 27.3.15

TÄNÄÄN SE PÄIVÄ ON, KOTIIN, SUOMEEN, TÄÄLTÄ TULLAAN ! Aikainen herätys ja heti san sebastianiin ostamaan bussiliput ja bussia odottamaan. Kun bussi viimein tuli, olimme tietenkin jännän äärellä ja mietimme pärjäämmekö ja löydämmekö lentokoneeseen.



Lentokentälle vihdoin päästyämme katselimme ympärillemme ja menimme ihmisten perässä jonoon yhtään miettimättä mikä jono se oli. Jonottelimme siinä sitten varmaan 20minuttiia kun pääsimme vihdoin tiskille, joka sitten katsoi lippujamme ja sanoi että olemme väärässä jonossa ja että tämä vie Las Palmasiin ! Hah kiitimme tätiä joka näytti missä meidän paikkamme oli ja vitsailimme että olisihan se La Palmaskin kelvannut. Loppujen lopulta pääsimme kuitenkin oikeaan paikkaan.




Kun oli aika vaihraa konetta Saksassa, etsimme nopeasti laiturimme ja kun olimme sen löytäneet päätimme että aikaa oli vielä niin runsaasti että kerkeisimme käymään vaikka yhdellä oluella.
Siinä sitten kun tilasimme, kaksi pienen kokoista tyttöä, olutta, katselivat kaksi mies työntekijää meitä hassusti ja kysyivät olimmeko tosissamme ja naureskelivat. Tottakai olimme tosissamme ! Olisi varmaan pitänyt sanoa että olemme suomesta, ehkä he olisivat sitten ymmärtäneet :D Saimme kuitenkin mitä halusimme ja menimme pöytään nauttimaan.



Siinä nauttiessamme huomasimme kuinka muutkin ihmiset katselivat meitä vähän hassusti, onko se nyt niin ihmeellistä nähdä nainen juomassa tuopillista olutta saksassa? Eikai nyt sentään. Kuitenkin aikaa kului ja huomasimme että porttimme oli jo auennut ! Vähän kiire siinä meinasi tulla ja loput oluetkin piti sitten vetää huiviin nopeasti, siitä johtuikin sitten pieni naurukohtaus, muttei siitä sen enempää. Menimme alas portista ja ihmettelimme minne pitää mennä kun huomasimme että ihmiset menivät bussiin. Hyppäsimme sitten mekin siihen vaikka emme olleet varma mihin se menee. Onneksi se vei oikealle lentokoneelle. Siitä alkoikin sitten viimeinen lento Suomeen.

Day Fortythree 26.3.15

Huomenta ja kouluun, viimeinen päivä ! Kovin hiljaiselta siellä vaikuttikin, emme oikein tienneet missä kaikki olivat, ei näkynyt opettajia eikä oppilaita ? Eipä meillä ollut mitään virallista tekemistäkään joten istuskelimme ja muokkailimme kuvia, kunnes Maijaleena ilmestyi ja kertoi että suurin osa koulusta oli mennyt jonnekkin messuille. Kerroimme että tämähän oli meidän viimeinen päivämme koko koulussa ja että lähtisimme huomenna takaisin suomeen. Maijaleena oli hieman ihmeissään ja kysyi sitten onko meillä mitään hommia, kello taisi olla noin 12 päivällä. Kerroimme ettei meillä ole ollut paljon mitään hommaa kokoaikana ja hän vain katseli suu ammollaan että ei oo todellista. Lopulta Maijaleena sanoi että lähtekää vaan kotiin, täällä ei ole ketään eikä ole mitään työtäkään. Päätimmekin sitten sanoa heipat Maijaleenalle ja lähdimme kämpille.

Kämpillä sitten odottelimme koska lähtisimme syömään. Kuulemma illasta oli Felipe eilen maininnut. Joten meillä oli siis paljon aikaa pakata. Jo innoissamme kotiin lähdöstä pakkasimme kamppeemme ja valmistauduimme lähtemään illalliselle Felipen, Lauran ja Felipen kaverin kanssa.

Kun he lopulta tulivat, lähdimme autolla ajamaan, me kaksi jouduttiin pakun "konttiin" ja naureskelimme siellä pimeässä itseksemme ja kuuntelimme kolmikon puheita. Kun lopulta saavuimme näytti paikka juuri sellaiselta kuin muutkin talot mitä olimme nähneet. Muita ei näkynyt paikalla, Felipe oli varannut sen pelkästään meille viidelle.



Kun pääsimme pöytään, saimme kokilta avaimen siideritynnyreihin, saisimme hakea milloin vain lisää juomista ja maistella eri tynnyreistä. Oho.



Juomisten jälkeen saimme alkupalaksi munakkaan joka olikin todella hyvää, sekä patonkia !



Munakkaan jälkeen pöytään saapui kalaa, ja kuulemma taisi olla lipeäkalaa joka tuotiin Suomesta ! Naureskelimmekin että hyvää ruokahalua vain meiltäkin suomesta, heh. Sekin oli hyvää !


Kalan jälkeen saisimmekin kunnon herkkua, nimittäin lihaa ! Saimme käydä keittiössä katsomassa kuinka se tehtäisiin ja otimme myös kokin kanssa yhteiskuvan ! Liha oli todella hyvää, mutta näytti aluksi todella rajulta ja karulta veren takia, huh !





Jälkiruoaksi saimme patonkia, juustoa, eräänlaista marmeladia, sekä taikinatikkuja ja olettaa saattaa että nekin olivat hyviä ! 



 Tämän kaiken syönnin ja jutustelun jälkeen odotimme lähtöä kun Felipe ja ystävänsä puhuivat kokin kanssa, ja siinä kestikin jokinen tovi.. :D Olivat luultavasti hyviäkin tuttuja. Kun viimein pääsimme lähtemään ja takaisin kämpille, joimme yhdessä teetä ja keskustelimme kaikki keskenämme. Näytimme myös heille powerpoint esityksemme jonka teimme koulussa suomesta. Tämä olisi viimeinen päivä ennen kuin lähdemme kotimatkalle. Kello alkoikin olla jo paljon ja menimme nukkumaan odottaen huomista.

Day Fortyone 24.3.15

Tiistai, kolmanneksi viimeinen koulupäivä ! Hirveää blogin kirimistä sillä kolmen päivän päästä lähdetään takaisin KOTIIIN ! Edelliseltä reissulta molemmille saldoksi n. 900 kuvaa ja kaikki pitäisi muokata, no siinä on tekemistä jos jossain.



Hirveä väsykin oli ja päätä särki, liekö kipeäksi tulossa, päätettiin vain mennä kämpille ja syödä ja ehkä katsoa vähän simpsoneita, hirveä sääkin oli, satoi kaatamalla kun pääsimme koulusta. Vaatteiden vaihto, ruoka mikroon ja simpsonit tulille ja viltin alle päivää piiloon. Siinä sitten saattettiin ehkä vähän nukahtaakkin…



Tätä päivää voisin sanoa löhöpäiväksi jos jotakin, koko päivä nukuttiin ja löhöttiin sohvalla säryn, kylmyyden ja tekemisenpuutteen vuoksi.



Felipekään ei ollut kämpillä sillä hän oli lähtenyt samaiseen museoon missä kävimme itse viikonloppuna. Hän vei kuulemma sinne mammutin nahkaa jota oli kanadasta tuonut siellä ollessaan. No huhhuh. Kokopäivänä häntä ei näkynyt ja me kerkesimme mennä jo nukkumaankin ennen kuin hän tuli takaisin.



Thö End

Day Fortytwo 25.3.15

TÄNÄÄN minä tätä kirjoitan, ja olenkin kokopäivän kirjoittanut ja VIHDOIN oi VIHDOIN on blogi kiritty aivan tähän päivään saakka. Vihdoin muistan kaiken mitä olen nyt tehnyt, tosin, joudun jatkamaan tätä silti huomenna koska en ole vielä kerennyt elää toista puolta tästä päivästä. Krista on vieressäni kärsinyt kylmyydestä ja minä hänen vieressään päänsärystä, tuo koulun kellokin on aivan hirveä varmaan kuulo heikentynyt puolella tällä reissulla.

Koulussa tänään siis, tulimme ja näimme ja olimme. Tarjosimme Salmiakki pastilleja Maijaleenalle joka tarjoaa niitä eteenpäin oppilaille. Yksi oppilas? Vaiko kenties opettaja, emme ole ihan varmoja, maistoi ja hän tykkäsi siitä ! Pastillit olivat edellinen oppilas joskus Felipelle tuonut eikä hän ollut edes avannut sitä muovista..Joten otimme ne mukaamme, ja koska salmiakkihan ei vanhene...Pakkauksessa oli kuitenkin 2014 vuodelle päivämäärä mennyt umpeen, hups, no hyvää se on silti eikä ne siihen kuole :) Minäkin söisin.

Nyt kello onkin puoli yksi ja tässä vain odotellaan sitten että päästään kämpille, kaupassa pitäisi käydä, ostetaan jauhelihaa, riisiä ja paprikoita. Ruokalistalla siis täytettyjä paprikoita, loistavaa. Ja varmaankin joku elokuva.

Tässä teille kuva tunkkimuk palelevasta kristasta jonka tunti taakseppäin otin:


Koulusta päästyämme päätimmekin käydä suoraan kaupassa, koska oli hirveä nälkä. Kämpille takaisin päästyämme teimme ruokaa ja mietimme mitä elokuvaa katsoisimme. Minä ajattelin käydä hieman jo pakkailuja ja tuliaisa läpi. Lähtisimmehän pian takaisin kotiin. Pari suklaalevyä oli tullut ostettua tällä reissulla...



Kun olimme syöneet ajattelimme että käymme moikkaamassa kahta kissa kaveriamme samulia ja anttia, ja kun olimme kaupasta ostaneet niille taas herkkuja ja no vähän itsellemmekin, olisi kiva vähän aikaa istua ulkona ja nauttia pienestä auringon paisteesta.






Herkut syötyämme menimme takaisin sisälle ja päätimme alkaa katsomaan elokuvaa.


Myöhemmin illalla Felipe ilmestyi kämpille ja kertoi että veisi meidät huomenna syömään siideritalolle ja yksi hänen kaverinsa tulisi myös tänään yöksi joka liittyisi seuraamme. Ihmettelimme kukahan tämä kaveri sitten oli. Felipen tyttöystävä Laura tulisi myös tietenkin mukaamme syömään. Felipe sitten ilmoittikin että lähtisi hakemaan ystäväänsä lentokentältä. Kun he tulivat takaisin, esitteli Felipen ystävä itsensä (nimeähän en muista..) mutta oli kuulemma tullut tänne hakemaan autoaan, oli myös muistaakseni entinen rallikuski tämä henkilö. Hetken siinä keskustelimme ja kun tuli myöhä menimmekin nukkumaan odottaen huomista.

Day Forty 23.3.15

Maanantai ja kouluun taas. Heti aamusta kuitenkin meillä oli Felipen kanssa asiaa pankkiin, kävimme siis siellä ja menimme sen jälkeen aamukahville viereiseen kahvilaan. Väsyneenä.








Sitten kipaisimme hakemassa laukkumme kämpiltä ja lähdimme kouluun. Koulussa ei tapahtunut taaskaan mitään ihmeellistä, viimeksi kun olemme saaneet kunnon tehtävän mitä tehdä työksi taisi olla viimeksi kaksi viikkoa sitten. Joten sitä samaa mitä aina, valokuvanmuokkausta ja blogin kirjoitusta.



Koulun jälkeen meidän oli tarkoituksena käydä asioilla san sebastianissa ja sun muualla Felipen mukana, mutta häntä ei taas näkynyt missään kun kämpille pääsimme. Ajattelimme ruveta tekemään ruokaa. Persikkakanaa sehän oli ! Sillä välin kun teimme ruokaa Felipe ilmestyikin kauppakassiensa kanssa paikalle ja kertoi että aikoo tehdä suklaajäätelöä. Nam. Me kaikki sitten kokkailimme keskenämme suomalaisen musiikin tahtiin, minkä Felipe oli käynyt laittamassa soimaan, jopas on !



Kokkailimme, söimme, maistelimme jäätelöseosta joka oli todella hyvää ! Kuitenkin jostain syystä Felipe sanoi että kerma ei ollut hyvä, ja sanoi että tekee uuden jäätelön, heitti koko seoksen roskiin ja lähti kauppaan ostamaan uutta kermaa ? Siinäpä yksi perfektionisti. Sillä välin me olimme niin hukkuneet tähän suomalaiseen musiikkiin että päätimme väsymyksessämme kuvata pienen videon…







Siitä sen enempää puhumatta Felipe tuli takaisin ja me saimme järkyttävän naurukohtauksen, onneksi hän ei ihan kerennyt tulla meidän esityksemme aikaan. Jatkoimme meininkejä ja Felipe teki toisen jäätelönsä valmiiksi jonka sitten sai lopulta ihan pakastimeenkin. Sen jälkeen hän rupesi tekemään banaanikakkua. Me valmistelimme elokuvaa ja odottelimme että Felipe saa kakkunsa tehtyä ja pelasimme puhelimillamme.



Elokuvan jälkeen Felipe katosi taas jonnekkin sanoen että hänen täytyy mennä, käydään joskus muulloin siellä asioilla. Me aloimme sillä välin katsomaan toista leffaa, kun yhtäkkiä hirveä himo jäätelöön iski ja oli pakko mennä kauppaan sitä ostamaan.. Sen jälkeen jatkoimmekin elokuvaa jäätelön kera, plus suklaan joka oli myös ollut pieni pakollinen ostos…



Katsoimme vielä elokuvaa kun Felipe, tyttöystävänsä Lauran kanssa tulivat takaisin ja menivät keittiöön häsläämään. Elokuvan jälkeen menimme keittiöön heidän kanssaan syömään Felipen aikaisemmin tekemää jäätelöä ja banaanikakkua. Siinä juttelimme ja näytimme kuvia suomesta ja hulluja videoita elämästämme. Oli ihan mukava ilta, tutustua vähän paremmin vielä ennekuin lähdemme. Tämän farssin jälkeen kello olikin niin paljon että menimme nukkumaan :)

Day Thirtynine 22.3.15

Huomenta espanja, kyllä väsyttää... sunnuntai ja kohti argeologisia kaivauksia Felipen isän ja äidin kanssa. Menimme ulos kyytiä odottelemaan ja haukottelemaan kunnes Felipen äiti tulikin meitä noutamaan. Kävelimme autolle, jonka huomasimme olevan nyt eri kuin yleensä, se oli paku, täynnä kampetta, kalastustavaraa, vilttejä ja siitä saisi pöydänkin tehtyä, jopas nyt oli. Sitten vain matkaan.




Kun olimme kerenneet 40 minuuttia olla matkalla, tulimme johonkin kaupunkiin. Ihmettelimme, että eihän me nyt jo voida olla perillä kun Felipe oli sanonut matkan kestävän ainakin 2 tuntia. Pyörimme ympäri katuja kunnes Felipe parkkeerasi johonkin, hyppäsi autosta ulos ja meni puhumaan poliisille, varmaankin kysyi tietä. Huomasimme että poliisi ajoi edellämme ja me seurasimme, kunnes pysähdyimme ja pakuun hyppäsi jokin tuntematon poika, vanhempi kuin me mutta silti opiskelija kuitenkin, kuulemma pelasi lentopalloa, ei hänkään ihan hirveästi englantia puhunut, eikä meitä kyllä siinä vaiheessa aamua edes kiinnostanut puhua. Hirveä pilkkiminen koko matkan, mutta kun ei vain viitsinyt nukkua.

Ajoimme ja pysähtelimme ja katsoimme karttaa ja käytimme gps laitteita ja silti tuntui että ei tulla ikinä perille. Felipe ja tämä tuntematon kaveri puhuivat hirveästi ja nopeasti kokoajan jotain espanjaksi. Onneksi meillä oli kuulokkeet molemmilla mukana. Jossan vaiheessa hirveä huuto kaikui ja käänsimme auton, olimme varmaankin löytäneet perille. Parkkeerasimme ja tulimme autosta ulos. Katselimme Kristan kanssa ympärillemme ja ihmettelimme minne hemmettiin olimme tulleet, missään ei näy mitään, peltoa ja tasaista niin kauas kuin vain näät, olimme tulleet keskelle ei mitään missä tuuli niin kylmästi ja hirveän lujaa. Huomasimme kuitenkin eräänlaisen rakennuksen jonne sitten lopulta kävelimme sisään. Tai oikeastaan melkein juoksimme.

Huomasimme sisällä olevan jonoa ja päättelimme että tästä ostetaan liput. Paikka näytti jokseenkin tyhjältä. Tämä ei ihan vastannut odotuksia, mutta menimme kuitenkin mukana. Ostimme liput, kävimme vessassa, jotka olivat taas joko a. rikki b. tukossa c. ilman vessapaperia tai d. muuten vain p*skassa. Ja vielä naisten vessat ? Mika vessakulttuuri hyh.

Sitten olikin aika KAHVIN, tosin sekin sellaisesta automaattipömpelistä. Höh. No oli edes jotain.
Sen jälkeen menimme Felipen ja muiden perässä alakertaan, jossa oli jonkinlainen pieni "näyttely" siellä oli kiviä seinällä, junarataa lattialla ja jonkinlainen pienoismalli.












Siinä kuvaillessamme yhtäkkiä Felipe lähtee kiirrellä ja hoputtaa meitä, oli vissiin kiire johonkin ? Huomasimme että muutkin ihmiset alkoivat valua ulos ja tämä yksi tuntematon kaveri sanoi että nyt mennään bussilla. Oltiin ihan että waat ? Noh bussiin siis ja kun se lähti liikkeelle, alkoi hirveä espanjan pölpötys edestä. Se olikin varmaan se infokaveri joka kertoi kaikesta. Noh mitäpäs me suomalaiset ei ymmärretä sanaakan eikä kukaan puhu englantia. Tästähän tulisin reissu.



Pääsimme jonnekkin, hyppäsimme ulos bussista ja seurasimme ihmismassaa. Pysähdyimme ja Krista huomasi valkoiset kypärät ja mietti josko meidän pitää käyttää niitä. Krista pyysi tämän yhden kaverin puhelinta jossa oli translaattori suomesta espanjaksi ja saimme vastauksen, kyllä meidän täytyy käyttää niitä kypäriä, loistavaa..

Otimme sitten hölmön näköisinä kuvia kun muu joukkio meni jo kaukana edessäpäin. Felipe ihan innoissaan halusi ottaa yhteiskuvia ja me sitten juoksimme ryhmän kiinni. Sitten se alkoikin, varmaan puolentunnin hirveä pölötys espanjaksi luultavasti tästä paikasta, mikä tämä on ja mitä missäkin on jnejne. Meillä alkoi olla jo kylmä ja kiinnostus jossakin ihan muualla. Edessämme oli vissiinkin jokin kaivauspaikka missä sitten näkyi numeroita ja lappuja ja jotain eläimien kuvia ? Juu ymmärsimme todella paljon..




















Kun vihdoin jatkoimme matkaa, ei kestänyt kovin kauaa kun pysähdyimme taas jollekkin toiselle paikalle ja tottakai mitä muutakaan kun esittely ja info ja kaikki muut asiat taas vaihteeksi espanjaksi. Kylmä edelleen hohhoijjaa ompas tämäkin reissu, missä ne kaikki kuolleet ihmiset luineen on ?
Noh siinä lopulta sitten tulikin jopa kaksi kalloa esiin leukaluineen, katseltiin ja räpsittiin niistä kuvia sitten, olipa edes jotain.

















Ja sitten taaas jatkettiin matkaa, mutta vain taas kolmannelle paikalle, missä taas näkyi koloja ja metalliputkia ja kaikenlaista härpäkettä, tulimmekin ottamaan kuvia metalliputkista? Jes. Noh tovi siinäkin vierähti kun espanja vain kaikui korvissa. Vihdoin lähdimme takaisinpäin, kävelimme märässä kylmässä hiekkamössössä ja tulimme takaisin bussille. Sitten nopea kierros vielä respassa ja takaisin autolle.













 
Autolla sitten aloimme syömishommiin. Luulimme että olisimme mennet jonnekkin syömään syömään, mutta ei, pakusta saikin ihan kunnon pöydän aikaiseksi ja kaikki pääsivät istumaankin, nimittäin kuskin penkki kääntyi aivan toisinpäin, jestas. Felipen äiti oli tehnyt ruokaa mukaan, kananmuna peruna paistosta, se oli todella yksinkertaista mutta hyvää ruokaa. Mukana oli myös 3 patonkia, juustoa, suklaata, mehua, "raakaa pekonia" tavallaan kuin kinkkua ja paprikaa. Siinä sitten söimme ja yritimme puhua keskenämme jotenkin. Oli ihan mukavaa. Syönnin jälkeen lähdimme kohti Burgosia, museoon ja katedraalille.

Löysimme paikalle, veimme auton parkkihalliin ja lähdimme kävelemään Burgosin kaupungissa.
Menisimme käymään ensin katedraalilla. Näimme hienoja patsaita ja siltoja ja rakennuksia taas vaihteeksi. Oli siellä myös hieman raakojakin patsaita, yhdellä niistä oli jalkojensa juurella 3 mestattua päätä ! Kävelimme ja räpsimme innoissamme taas kuvia ja Felipe naureskeli kun menimme jos jonkinmoiseen asentoon ottaaksemme kuvia.













 



















Otimme myös yhteiskuviakin !








Kun saavuimme katedraalille, suut loksahti taas vaihteeksi auki....Menimme lopulta sisään ja ihmettelimme mikä tässä nyt kestää niin kauan, ostetaan liput ja mennään katsomaan ! Syystä tai toisesta kuitenkin meillä ei kuulemma ollutkaan aikaa ja menisimme museolle. Kävimme kuitenkin nopeasti vilkaisemassa sisälle, ja kuten aina olimme ihan WOOOOOOOOOW.

Tässä teille kuvia katedraalista ja sen ympäristöstä...











Katedraalin jälkeen lähdimme kävelemään taas, menimme perässä ja räpsimme kuvia jokapaikassa, Menimme katedraalin ympäri, se oli todella hieno joka kulmasta !








Lopulta kun päsimme katedraalista jatkamaan menimme kahville ja munkille pieneen söpöön kahvilaan ! Olisimme kristan kanssa halunneet churroja suklaalla, mutta tottakai ne oli juuri silloin loppu kun me olisimme niitä halunneet, juuri niin tätä. No otimme sitten molemmat jotain muuta.





Kun jatkoimme kävelimme ja kävelimme, olimme varmaan taas hiukan hukassa kun Felipe pysähtyi taas ja kysyi mieheltä tietä... museoon päästyämme, huomasimme sen olevan aivan järkyttävän isokokoinen, siinä oli 4 kerrosta ja hirveästi kaikkea asiaa.. Täällä menisi varmasti monta tuntia.




Kiertelimme ja kaartelimme ympär museota ja luimme sen tekstejä, nyt ymmärsimme mitä se nainen siellä kaivauksilla selitti, kun nämäkin kertoivat siitä ja olivat onneksi englanniksi ! 
Museosta löytyi kaikenlaista ihmisen evoluution liittyen, tulesta, miten ihmiset olivat asuneet, miten kuolleet, kalloja, kehitystä jnejne...

Kuvia museosta...








































Kun vihdoin lähdimme olimme todella väsyneitä mutta innokkaita kuitenkin löytämään auton parkkihallista jotta päästäisiin lähtemään takaisin.



ja sitten takaisin urnietaan... jaksoi sitä kuitenkin vähän leikkiä vielä kameroillakin...